Palautetta Länsimetron myötä tehdystä joukkoliikenneuudistuksesta

Kuluneella viikolla kirjoittelin ylös havaintojani Länsimetron myötä tapahtuneiden joukkoliikenneuudistusten toimivuudesta, tai ehkä paremminkin toimimattomuudesta. Moni asia on mennyt hyvin, mutta moni asia on myös mennyt ihan päin mäntyä. Tällaista palautetta lähetin sekä HSL:n virallisen palautekanavan kautta että eri toimielimissä vaikuttaville luottamushenkilöille. 

"Nyt, kun Espoon joukkoliikenneuudistuksen jälkeen on kuljettu jo reilut kaksi viikkoa, on hyvä kirjata ylös muutamia havaintoja, jotka eivät ole yksittäisistä vikatiloista johtuvia ongelmia, vaan toistuvat päivittäin. Nämä ovat omia havaintojani, joita minulla on hyvää aikaa tehdä, koska joudun nykyisin entisen tunnin sijaan varaamaan työmatkaani 1,5 tuntia suuntaansa. Jos kaikki osuu nappiin, pääsen hieman nopeamminkin, mutta toistaiseksi näin on käynyt kerran ja matkustan kuitenkin kaikkina arkipäivinä aamuin illoin.

1.       Matinkylän terminaali, ahtaus ja liukuportaat

- liukuportaat eivät vielä kertaakaan ole olleet toiminnassa jatkuvasti aamuin illoin työmatkani aikana. Eli aina joko ylhäältä välitasolle tai välitasolta alas ovat portaat jumissa

- ei ole helppo ymmärtää, miksi aamuruuhkassa vain yhdet portaat kulkevat alaspäin, koska ihmisistä valtaosa on menossa alas

- toki oli reipasta reagointia vaihtaa liukuportaiden kulkusuunta niin, että metrolaiturille tullaan ja poistutaan nyt ”oikeasta suunnasta”. Varsinaista ongelmaa tämä ei kuitenkaan ratkaissut: yhteentörmäykset ja ruuhkautuminen tapahtuvat nyt vain liukuportaiden yläpäässä, koska busseista tulevat ihmiset tulevat ”väärästä” suunnasta metroasemalta tulevia vastaan.

- johtopäätös: terminaali on liian ahdas, jotta siellä voisivat sujuvasti kulkea aamuruuhkassa kaikki Matinkylän länsi- ja osin pohjoispuolelta tulevat asukkaat, jotka tuodaan terminaaliin syöttöliikenteellä

- onko ollenkaan otettu huomioon, että sisäisen liikenteen rajun heikentämisen takia (esim. 12,14 lakkautus) myös monet muut kuin ennen Kamppiin matkustaneet joutuvat nyt kulkemaan pätkän metrolla tai muualle Espooseen liikkuvat (esim. 3, Kivenlahti-Leppävaara lakkautettiin) kulkevat lyhimmän kokonaismatka-ajan mukaan nyt Otaniemen / Helsingin keskustan kautta)

2.       Metron ruuhkaisuus

-          HSL:n Anttila lausui viikonlopun Länsiväylässä, ettei ole nähnyt torstaina 11.1. ruuhkaa Matinkylän metrossa aamuruuhkan aikana: ”Ensimmäinen metro, jossa oli selvästi seisomakuorma, lähti kello 8.04. Sekin oli junan alkupäässä” Anttila ja minä olemme varmaan olleet eri Matinkylän asemilla. Tai ehkä Anttila oli paikalla vasta ruuhka-ajan jälkeen, koska ihmiset joutuvat nyt liikkumaan mahdollisuuksiensa rajoissa aikaisemmin kuin ennen pidentyneiden matka-aikojen takia. Joka tapauksessa tuona torstaina 11.1. noin klo 7.30, olivat ensin liukuportaat laiturille jumissa ja niiden edessä seisoi vartija, joka ei päästänyt matkustajia edes kävelemään alas. Onneksi portaat lähtivät liikkeelle ennen kuin paniikki taakse ylemmistä liikkuvista portaista koko ajan tiivistyvästä ihmismassasta ehti puhjeta. Kun matkustajat sitten rynnivät laiturille ja metroon, jonka piti lähteä minuutin sisällä, mutta joka lähti noin viisi minuuttia myöhässä, kuten niin usein, oli jokainen vaunu ääriään myöten täynnä. Saattaa olla, etteivät kaikki mahtuneet tälläkään kertaa kyytiin. Itse seisoin melko perällä erään vaunun oven kohdalla niin puristuneena nurkkaan tungoksessa, että vain hädin tuskin sain kaivetuksi laukustani puhelimen päästäkseni ilmoittaman töihin, että myöhästyn (taas) kokouksesta. 

- varmasti työmatkaliikenteen huippujen ulkopuolella on vähemmän ruuhkaista, mutta työaikojen ja lastenhoidollisten syiden takia monen on pakko matkustaa juuri pahimman ruuhkahuipun aikana, tämä tulisi huomioida paremmin liikennettä suunniteltaessa

3.       Metron aikataulujen epäluotettavuus

 –  toistaiseksi Matinkylän metro on ruuhka-aikana usein lähtenyt viisikin minuuttia myöhässä. Ehkä pitkälti edellä kuvattujen ruuhkaongelmien takia. Muutama minuutti ei toki tuntuisi missään, jos ei pitäisi ehtiä vaihtoyhteyteen.

-    ruuhka-aikana metron aikataulu ei pidä, yleensä väli Matinkylä-Otaniemi kestää noin 10-12 minuuttia (ja edelleen pitäisi ehtiä siihen vaihtoyhteyteen)

4.       Liityntäliikenteen ongelmat

-          liityntäliikenne on ainakin toistaiseksi osoittautunut huomattavasti epäluotettavammaksi kuin suorat bussit ennen, vähän väliä jää aamuisin yksi vuoro välistä (kokemukset bussista 143)

-          liityntäliikenteen vuoroväli ainakin Ala-Soukasta matkustavilla piteni, eli edellä mainittu epäluotettavuus korostuu, kun odotusajaksi tulee pysäkillä vähintään 20 minuuttia entisten 13-16 minuutin sijaan, jos yksi vuoro jää ajamatta

-          moni liityntälinja (etenkin Nöykkiö-Latokaski -alueelta ja Finnoontien varresta) kulkee niin mutkitellen, että matka Matinkylään kestää puolikin tuntia, mikä on aika hyvä saavutus alle 10 km matkalta

-          liityntäbussit ovat olleet niin täynnä (osittain ehkä ajamatta jääneiden vuorojen takia, kokemus bussista 143), että pahimmillaan matkustajia on jäänyt pysäkeille tai Matinkylästä lähdettäessä terminaaliin

-          edelliseen liittyen: on kai selvää, etteivät liityntäbussien puolen tunnin vuorovälit voi viikonloppuiltaisin toimia, kun metro syöttää jatkuvasti lisää matkustajia Matinkylään. Ainakin sunnuntaina 7.1. terminaali oli noin puoli kahdeksalta illalla tupaten täynnä odottajia ja ainakaan 147 ei voinut ottaa kaikkia halukkaita kyytiin, koska kapasiteetti oli täynnä. Sama jollain kauemmalla laiturilla, mutta en päässyt tarkistamaan mikä bussi oli kyseessä, koska omani tuli juuri silloin.

5.       Yöbussit

 -          viimeinen metro Kampista lähtee klo 23.17. Ensimmäinen yöbussi 147N (ja muut samoihin aikoihin) lähtee klo 00.02. Väliin jää 45 minuutin tauko liikennöinnissä eivätkä ensimmäisinä viikonloppuina kaikki halukkaat ole mahtuneet edes tuon ensimmäisen bussin kyytiin. Palvelutason heikennyt on huomattava, juuri tuossa ennen puoltayötä liikkuu hurja määrä ihmisiä, jotka ovat tulossa ravintoloista, teatterista, elokuvista jne.

6.       Länsimetron aiheuttaman matkapahoinvointi

-          6-vuotias tyttäreni oksentaa metrossa, jos matka on pidempi kuin Matinkylästä Tapiolaan.  Tällaisia ongelmia ei koskaan ole ollut itämetrossa eikä muualla Euroopan suurkaupungeissa, ei myöskään busseissa.

-          itsekin voin huonosti välillä Matinkylä-Kamppi, mutta en onneksi oksenna, muuten kärsin matkapahoinvoinnista vain satunnaisesti ja tiedän aina syyn

-          moni tuttava on valittanut korvasärkyä Länsimetrossa

-          koska kaikki eivät voi Länsimetroa näistä syistä käyttää, on kestämätöntä, ettei yhtään suoraa bussilinjaa ole säilytetty. On kohtuutonta, että joutuu vaihtamaan kulkuneuvoa vähintään kahdesti ja käyttämään vaihtoaikataulujen takia matkaan lähes 1,5 tuntia tai enemmänkin, jos pitää esim. päästä Soukasta 20 km:n matka Helsingin keskustaan eikä voi kulkea metrolla em. syistä. Ainoa yhden vaihdon yhteys on 542 + juna, mikä on erittäin hidasta matkantekoa. 

Palautetta on varmasti tullut suunnaton määrä. Toivon, että palaute myös huomioidaan ja korjausliikkeitä tehdään. Liian moni on jo nyt siirtynyt yksityisautoilijaksi. Kerran menetettyjä joukkoliikenteen käyttäjiä on vaikea houkutella myöhemmin takaisin. Toistaiseksi palautevyöryn kommentointi on mediassa ollut ylimielistä ja vähättelevää (vrt. ylhäällä HSL:n Anttilan kommentit ruuhkasta). Myös HSL:n palautepalvelu toimii automaattivastauksilla siten, että varsinaisiin kysymyksiin ei vastata, vaan copypastetaan valmiita vastauksia vähän sinne päin. Näin ei vahvisteta luottamusta julkiseen liikenteeseen eikä kannusteta ihmisiä osallistumaan yhteisten asioiden kehittämiseen. 

Länsimetrossa on paljon hyvää, mutta kaiken Etelä- ja Länsi-Espoon joukkoliikenteen ohjaaminen metroon on paitsi lyhytnäköistä myös turhaa. Muitakin tapoja päästä pisteestä A pisteeseen B tarvitaan. Pidentyneet kokonaismatka-ajat ja monien vaihtojen myötä lisääntyneet liikkumisen epävarmuustekijät tulevat pidemmällä aikavälillä varmasti vaikuttamaan laajemminkin kuin yksittäisten ihmisten ärtymyksenä, ainakaan talous ei kohene uupuneiden ja työmatkojen takia loppuunpalaneiden tai irtisanoutuneiden kuntalaisten vaikutuksesta."

Nostalgiaa pahimmillaan - muistoja bussilinjasta

Tämän kirjoitin 2.1.2018. Ilmeisesti unohdin painaa "julkaise" -nappia. En muuta sisältöä siksi, vaikka uudistus ei nyt enää olekaan huomista, vaan jo reilusti eilistä. Myönnän olevani toivoton nostalgikko ja iso osa pysyvyyttä elämässäni katosi, kun tietyistä bussilinjoista luovuttiin.

Varhaisin bussimuistoni on Espoon auton vihreistä busseista. 105 pehmeine punaisine penkkeineen kulki tuolloin Oravannahkatorilta, kotipysäkiltämme, Helsingin linja-autoasemalle. Viisivuotiaana elämäni mullistui, kun muutimme pois Tapiolasta. "Kaupungin bussi" olikin 149 tai 147, myöhemmin ihanan nopea 150. Mutta tärkein, se joka vei uudesta kodista taas käymään Tapiolassa, isovanhempien luo ja balettitunneille, oli linja 12. Tuolloin yleensä siniharmaa Tyllilän linjan bussi. "Kaupunkiin" ajoivat keltaruskeat Auto Arvelat. Kaikenlaiset asiat elämässä muuttuivat, uudesta kodista tuli vanha koti, 12 ja12K olivatkin ensin 12K ja12S, sittemmin 12 ja 14, mutta reitti oli ja pysyi. Maailmallakin ollessani, kotona käydessäni, hyppäsin bussiin numero 12 ja köröttelin tervehtimään isovanhempiani. Jos jokin oli elämässä pysyvää, oli se tuo Tapiolasta Kivenlahteen / Soukkaan ja taas takaisin Tapiolaan kulkeva rengaslinja. 

Asun taas Soukassa, isovanhemmat yhä Tapiolassa. Mutta huomisesta alkaen en enää pääse heidän luokseen näppärästi kulkuvälineitä vaihtamatta. Länsiväylän linjoja jään kaipaamaan niiden nopeuden ja kätevyyden takia. Mutta noita rengaslinjoja, joita olen vuosikymmenten aikana kironnut lukemattomia kertoja lukuisten liikennevalojen ja pysäkkien aiheuttamien viivästysten takia, niitä jään kaipaamaan, koska niihin on aina liittynyt tuttuuden, turvallisuuden ja jälleennäkemisen tunne. Jopa silloin, kun oikeastaan pitkään kammosin bussimatkustusta, koska siskon jalka oli jäänyt keskiovien väliin puristuksiin.

Kyllä, olen sentimentaalinen ja vähän tyhmäkin. Minulla on myös järkisyitä olla pitämättä uudistuksesta. Mutta joskus tunne jyrää järjen ja sitä jää kaipaamaan jotakin, joka ei välttämättä ole edes kaipauksen arvoinen. Vain siksi, että se on edustanut pysyvyyttä ja ollut kestävä linkki sen oikeasti varhaisen ja kaiken sen jälkeen tulleen välillä.

Nimby or not nimby

Mikä on sokeaa "eiminuntakapihalleni" -ajattelua ja mikä taas perusteltua vastustamista? Tätä olen pohtinyt paljon viime viikkojen aikana. Espoossa käsitellään nimittäin kahta kaavaa, joiden kohdalla haluaisin huutaa kovaa EI ja vetää lopulliset ruksit suunnitelmien yli.

Ensimmäinen näistä on Kaitaa-Iivisniemi osayleiskaava. Se on järjettömän laaja ja tulee toteutuessaan tuhoamaan eteläisen Espoon ainoan järven ympäristöineen ja häätämään lopunkin luonnon Hannumetsästä. Toki Iikkarin metroaseman ympäristöä pitää kehittää, rakentaa ja tiivistää. Mutta kaava leviää liian lähelle järveä aivan liian raskaana. Mieluummin sitten suoraan asemalle vähän entistäkin tiiviimpää, siihen sopii kerroksia.

Olen kaavasta oikeasti huolissani. Herkkä Hannusjärvi ei kestä massiivista rakentamista reunoilleen ja Hannusmetsä on monen eläin- ja lintulajin koti, sellaisena elintärkeä. Myös virkistyskäyttöaspekti on syytä huomioida. Mutta olenko perusteluineni oikeassa vai toivoton nimbyilijä? Tunnen nimittäin alueen, koska se on entinen kotini: vanhempani asuvat juuri ja juuri kaava-alueen ulkopuolella. Toisaalta kukaan sukulaiseni tuskin enää tulee asumaan tuolla kaavan ollessa mahdollisessa toteutusvaiheessa. Joten siinä mielessä olen kyllä yleisesti ympäristön puolella tässä, en omaa etuani tavoittelemassa.

Toinen murhe on Svinösundiin suunniteltu kerrostaloalue eli Suinonsalmen asemakaava. Minulla ei ole mitään kerrostaloja vastaan, päinvastoin. Mutta vielä paljon kerrostalojakin rakkaampi on minulle Hanikan alue luontopolkuineen ja kuntoratoineen. Nyt kaavoitettu alue on haukkaamassa ihan liian isoa palaa monimuotoisesta metsästä soineen, silokallioineen, keloineen ja muinaishautoineen. Luontopolun ja sen tuoman opetus- ja virkistysarvon lisäksi Hanikassa on Länsiväylän eteläpuolisen Espoonlahden ainoa ylläpidetty latu lumikautena. Me autottomat espoonlahtelaiset emme noin vain pääse Leppävaaraan, Nuuksioon tai Oittaalle suksinemme, meillä on vain Hanikka.

Mutta taas kerran: ovatko perusteluni rehelliset vai nimbyilenkö vain näin alasoukkalaisena? Omasta mielestäni olen rehellisesti huolissani. Ei näitä luonnonmukaisia metsäalueita enää liikaa ole Etelä-Espoossa. Toki tiedostan, että metro vaatii veronsa eli lisärakentamista. Osittain juuri siksi pidin sitä alun alkaenkin virheenä. Ei ole järkeä rakentaa ensin asuinalueet ja vasta sitten päättää vetää sinne metron kaltainen raskas ja joustamaton raideratkaisu. Alueet on rakennettu keskuksia (tässä tapauksessa tulevat Iivisniemen ja Soukan metroasemat) lukuunottamatta pientalovaltaisiksi. Pientalovaltaisella alueella ei koskaan asu "tarpeeksi" väkeä tyydyttämään metron vaatimat käyttäjämäärät. Tätä yritetään nyt paikkailla. Mutta esimerkiksi tuo toteutuessaan Hanikan rikkova Suinonsalmen alue on liian kaukana metroasemasta, jotta metroa voisi käyttää sen rakentamisen perusteena. Kun vielä voi olla varma, että asunnoista rantasijaintinsa perustella tulee hintavia, on yhtä varmaa, että sinne muuttavat liikkuvat pääasiassa omilla autollaan.

Ehkä joku väittää, että olen tyypillinen nimby-ihminen ja myönnän kyllä reagoivani näihin kaavoihin tunteella, vaikka yritän pitää koko ajan myös järjen valppaaan. Silti uskallan väittää, että en ole yksin näine ajatuksineni. Ja aion kyllä kertoa mielipiteeni jatkossakin!

Kiitollisena nautin metron viivästymisestä

En aikonut sanoa sanaakaan metrosta. Kukaan ei varmaan kesän paljastusten jälkeen odottanutkaan, että se oikeasti kulkisi vielä tammikuussa 2017. Silti uutisella, jossa kerrotiin, että aloitusajankohta on edelleen avoin, mutta että se ei varmasti ole tammikuu 2017 jaksettiin revitellä niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa. Joten itse ajattelin olla hiljaa ja odottaa. Koska oikeastaanhan olen iloinen ja kiitollinen.

Iloinen ja kiitollinen? Kyllä, juuri sitä. Nautin jokaisesta päivästä, jona saan vielä kulkea työmatkani suhteellisen sujuvasti bussilla Westendin asemalle ja siitä eteenpäin. Nautin siitä, että tiedän ehtiväni päiväkodille ajoissa ennen sulkemista, vaikka tekisin melkein täyden työpäivän. Iloitsen siitä, ettei työmatkani kaikesta huolimatta kestä kuin sen tunnin. Iloitsen siitä, että joka päivä lapseni on yhden päivän vanhempi ja aika, jolloin hän voi kulkea itsekseen koulumatkansa on yhden päivän lähempänä. Uskallan jopa toivoa, että Länsimetron ja sen jatkeen liikennöinnin aloittamisen väliin ei jäisi kovin montaa vuotta.

Tynkämetro oli alunperinkin hölmö päätös. Se riistää länsi- ja eteläespoolaisilta toimivat yhteydet niin Helsingin keskustaan kuin poikittaissuunnassakin. En silti viitsi alkaa syytää someen "mitä minä sanoin" -tyylisiä päivityksiä. Moni nimittäin tekee sitä ja se tympäisee. Ne, jotka tynkämetron puolesta aikoinaan äänestivät, tekivät sen uskoen metrovisioon. Tai niin ainakin haluan uskoa. Olihan metrolle ihan hyviäkin perusteita. Me vaikutusalueen ulkopuolella asuvat pelkäsimme jo silloin kaikkien liikennepaukkujen menevän metroon. Mutta varmaan kukaan ei aavistanut kuinka kovalla kädellä bussilinjoja lopulta päätettiin karsia metron myötä. Johtavana ajatuksena ei selvästikään ole ollut käyttäjäystävällisyys, vaan periaate, että saadaan metrolle mahdollisimman paljon käyttäjiä, vaikka suuri osa ajaisi sillä vain kaksi asemanväliä vaihtaakseen toiseen bussiin. Tämä syöttöliikennebussi - metro - poikittaislinja -matkaaminen tulee ainakin omaa työmatkaani Länsi-Helsinkiin hidastamaan ainakin vartilla. Lisäksi matka meiltä Soukasta Helsingin keskustaan tulee huomattavan paljon hitaammaksi vaihdon myötä, koska jo metromatka Matinkylästä Kamppiin kestää yhtä kauan kuin nykyinen bussimatka Soukasta Kamppiin. Siksi en osaa harmitella viivästymistä.

Tiedostan metron aloituksen myöhästymisen haittapuolet, etenkin ne taloudelliset. Muut haitat nyt eivät niin kummoisia ole. Edes imagohaitta ei ole mikään ylitsepääsemätön juttu. Onhan Länsimetron myöhästymisestä tehty mitä hassuimpia meemejä enkä pidä vedonlyöntiäkään aiheesta huonona asiana, huvittavana vain. Taloudellisille haitoille en voi mitään. Joten olen kiitollinen ja nautin bussimatkastani.