Ladulle!

Espoonlahdessa on latu. Toistan, Espoonlahdessa on latu. ESPOONLAHDESSA ON LATU! Tämä tosiasia ansaitsee riemunhuutoja. Siitä lähtien, kun vanhan pururadan ylläpito, ensin talviylläpito ja sitten kaikki ylläpito, lakkautettiin, on koneellisesti tehdyille laduille päässyt hiihtämään vain Hanikassa. Ja sielläkin vain runsaslumisina talvina, joita ei viime vuosina juurikaan ole ollut. Meille harrastelijahiintäjille, jotka sivakoimme hyvin rauhallisesti ja hiihdämme yleensä vieläpä lapsen kanssa, on Hanikka vähän hankala, koska siellä ymmärrettävästi on Espoonlahden alueen kuntohiihtäjien kokoontumisajot arki-iltaisin ja viikonloppuisin.

Oikeastaan on hassua, ettei urheilupuistoon ole ajettu latua jo ajat sitten. Ison osan matkasta se nimittäin kulkee vanhan pururadan pohjaa. Vain pieni pätkä tasoitettiin ja pohjustettiin syksyllä. Ja nerokkainta on, että latu olisi mahdollista tehdä ilman luonnonluntakin, koska se pohjustettiin jäähallien ylijäämillä. Ja sitä tavaraahan riittää! Se, että nyt satoi vielä luonnonluntakin päälle, oli iloinen lisäyllätys.

Latu on lyhyt, mutta suosittu. Silti ei ole vielä kertaakaan ollut ruuhkan tunnetta. Kannattaa käydä kokeilemassa.

Lunta!

Eihän tällaista saisi tietysti monenkaan mielestä lumi-infernon, lumikaaoksen, liikennekaaoksen ja minkä lie aikana hehkuttaa, mutta tänään rakastan lunta!

Aamulla bussipysäkiltä töihin kulkiessani nautin suunnattomasti lumituiskusta ja jopa tuulesta. Harvoin lähden lounaalle talon ulkopuolelle, mutta tänään lähdin. Vain saadakseni kahlata lumikinoksissa.

Kotimatkalla ihastumiseni joutui koetukselle, mutta onneksi vain pieneksi hetkeksi. Vartin odotuksen jälkeen ensimmäinen bussi tuli ja muuten matka sujui, noh...sujuvasti. Edes se, että jouduimme kävelemään viimeisen kilometrin, koska risteyksessä oli bussi poikittain ja kaikki tukossa, ei haitannut. Olihan ihanan lumista ja valkeaa eikä edes liian kylmä.

Illalla oli lapsen uimakoulu, joten lähdimme uimahallille pulkalla. Pyry oli lakannut, tuuli samoin. Ilma oli leppeä, maassa paksulti lunta, samoin puissa. Joka puolella oli lumiukkoja, pulkka liukui helposti. Ulkona oli jo pimeää, muttei kuitenkaan ollut. Lumi vaimensi kaikki äänet. Oli satumaisen kaunista ja hiljaista. Saimme yhdessä päivässä oikean talven. En voi olla tykkäämättä.