Vaalipäivä

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen varsinainen vaalipäivä valkeni valoisana. Maa oli kuurassa ja heti maailma näytti kauniimmalta ja toiveikkaammalta. Tämän talven olen tuskaillut ilmastonmuutoksen seurauksien takia. Olen aina pitänyt talviulkoilusta ja -urheilusta, vaikka kesän lapsi olenkin. Pari viikkoa sitten tajusin, ettei lapseni ole vielä koskaan hiihtänyt ladulla. Lunta on aina ollut niin vähän ja lyhyen aikaa, ettei täällä Etelä-Espoossa ole ehdittu tehdä latuja mihinkään. Omassa lapsuudessani hiihdimme joka talvi jään yli Kirkkonummelle ja toisaalta laskimme suksilla mäkeä kotipihassa päivittäin.

Toinen pohdiskelun aihe on ollut rauha. Tai sen vastakohta sota. Maailmalta kuuluu jatkuvasti huolestuttavia uutisia. En ymmärrä kuinka kukaan, joka on yhtään perehtynyt historiaan, voi olla olematta huolissaan. Mitä maailmamme tarvitsee, on pyrkimys sovitteluun ja rauhanrakentamiseen, ei uhoilu ja pullistelu. Rakennetaan siltoja ja rikotaan muureja, ei rakenneta muureja ja polteta siltoja.

Olen huolestunut myös oman yhteiskuntamne arvojen koventumisesta. "Jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelu johtaa siihen, ettei toisten tilanteita ymmärretä edes hädässä, vaan ajatellaan, että jokainen on itse ongelmansa aiheuttanut ja saa myös itse löytää ulospääsyn hädästään. Meitä vaivaa empatiavaje, joka kärjistyessään johtaa totaaliseen elinpiirien erkautumiseen ja pahimmillaan uhkaa yhteiskuntarauhaa ja yleistä turvallisuutta.

Olen jättänyt äänestämisen vaalipäivään, koska oma äänestyspaikkani on sijainniltaan kätevin ja lisäksi haluan ottaa demokratiakasvatuksen nimissä lapsen mukaan. Tyttäreni äänesti Ankkalinnan pormestarvaaleissa Pepiä, numero kolmosta. Oman ääneni saa kohta myös numero kolme, Pekka Haavisto. Koska uskon, että Pekka vastaa ehdokkaista parhaiten niitä arvoja, joita peräänkuulutan yllä olevien pohdintojen perusteella.

Palautetta Länsimetron myötä tehdystä joukkoliikenneuudistuksesta

Kuluneella viikolla kirjoittelin ylös havaintojani Länsimetron myötä tapahtuneiden joukkoliikenneuudistusten toimivuudesta, tai ehkä paremminkin toimimattomuudesta. Moni asia on mennyt hyvin, mutta moni asia on myös mennyt ihan päin mäntyä. Tällaista palautetta lähetin sekä HSL:n virallisen palautekanavan kautta että eri toimielimissä vaikuttaville luottamushenkilöille. 

"Nyt, kun Espoon joukkoliikenneuudistuksen jälkeen on kuljettu jo reilut kaksi viikkoa, on hyvä kirjata ylös muutamia havaintoja, jotka eivät ole yksittäisistä vikatiloista johtuvia ongelmia, vaan toistuvat päivittäin. Nämä ovat omia havaintojani, joita minulla on hyvää aikaa tehdä, koska joudun nykyisin entisen tunnin sijaan varaamaan työmatkaani 1,5 tuntia suuntaansa. Jos kaikki osuu nappiin, pääsen hieman nopeamminkin, mutta toistaiseksi näin on käynyt kerran ja matkustan kuitenkin kaikkina arkipäivinä aamuin illoin.

1.       Matinkylän terminaali, ahtaus ja liukuportaat

- liukuportaat eivät vielä kertaakaan ole olleet toiminnassa jatkuvasti aamuin illoin työmatkani aikana. Eli aina joko ylhäältä välitasolle tai välitasolta alas ovat portaat jumissa

- ei ole helppo ymmärtää, miksi aamuruuhkassa vain yhdet portaat kulkevat alaspäin, koska ihmisistä valtaosa on menossa alas

- toki oli reipasta reagointia vaihtaa liukuportaiden kulkusuunta niin, että metrolaiturille tullaan ja poistutaan nyt ”oikeasta suunnasta”. Varsinaista ongelmaa tämä ei kuitenkaan ratkaissut: yhteentörmäykset ja ruuhkautuminen tapahtuvat nyt vain liukuportaiden yläpäässä, koska busseista tulevat ihmiset tulevat ”väärästä” suunnasta metroasemalta tulevia vastaan.

- johtopäätös: terminaali on liian ahdas, jotta siellä voisivat sujuvasti kulkea aamuruuhkassa kaikki Matinkylän länsi- ja osin pohjoispuolelta tulevat asukkaat, jotka tuodaan terminaaliin syöttöliikenteellä

- onko ollenkaan otettu huomioon, että sisäisen liikenteen rajun heikentämisen takia (esim. 12,14 lakkautus) myös monet muut kuin ennen Kamppiin matkustaneet joutuvat nyt kulkemaan pätkän metrolla tai muualle Espooseen liikkuvat (esim. 3, Kivenlahti-Leppävaara lakkautettiin) kulkevat lyhimmän kokonaismatka-ajan mukaan nyt Otaniemen / Helsingin keskustan kautta)

2.       Metron ruuhkaisuus

-          HSL:n Anttila lausui viikonlopun Länsiväylässä, ettei ole nähnyt torstaina 11.1. ruuhkaa Matinkylän metrossa aamuruuhkan aikana: ”Ensimmäinen metro, jossa oli selvästi seisomakuorma, lähti kello 8.04. Sekin oli junan alkupäässä” Anttila ja minä olemme varmaan olleet eri Matinkylän asemilla. Tai ehkä Anttila oli paikalla vasta ruuhka-ajan jälkeen, koska ihmiset joutuvat nyt liikkumaan mahdollisuuksiensa rajoissa aikaisemmin kuin ennen pidentyneiden matka-aikojen takia. Joka tapauksessa tuona torstaina 11.1. noin klo 7.30, olivat ensin liukuportaat laiturille jumissa ja niiden edessä seisoi vartija, joka ei päästänyt matkustajia edes kävelemään alas. Onneksi portaat lähtivät liikkeelle ennen kuin paniikki taakse ylemmistä liikkuvista portaista koko ajan tiivistyvästä ihmismassasta ehti puhjeta. Kun matkustajat sitten rynnivät laiturille ja metroon, jonka piti lähteä minuutin sisällä, mutta joka lähti noin viisi minuuttia myöhässä, kuten niin usein, oli jokainen vaunu ääriään myöten täynnä. Saattaa olla, etteivät kaikki mahtuneet tälläkään kertaa kyytiin. Itse seisoin melko perällä erään vaunun oven kohdalla niin puristuneena nurkkaan tungoksessa, että vain hädin tuskin sain kaivetuksi laukustani puhelimen päästäkseni ilmoittaman töihin, että myöhästyn (taas) kokouksesta. 

- varmasti työmatkaliikenteen huippujen ulkopuolella on vähemmän ruuhkaista, mutta työaikojen ja lastenhoidollisten syiden takia monen on pakko matkustaa juuri pahimman ruuhkahuipun aikana, tämä tulisi huomioida paremmin liikennettä suunniteltaessa

3.       Metron aikataulujen epäluotettavuus

 –  toistaiseksi Matinkylän metro on ruuhka-aikana usein lähtenyt viisikin minuuttia myöhässä. Ehkä pitkälti edellä kuvattujen ruuhkaongelmien takia. Muutama minuutti ei toki tuntuisi missään, jos ei pitäisi ehtiä vaihtoyhteyteen.

-    ruuhka-aikana metron aikataulu ei pidä, yleensä väli Matinkylä-Otaniemi kestää noin 10-12 minuuttia (ja edelleen pitäisi ehtiä siihen vaihtoyhteyteen)

4.       Liityntäliikenteen ongelmat

-          liityntäliikenne on ainakin toistaiseksi osoittautunut huomattavasti epäluotettavammaksi kuin suorat bussit ennen, vähän väliä jää aamuisin yksi vuoro välistä (kokemukset bussista 143)

-          liityntäliikenteen vuoroväli ainakin Ala-Soukasta matkustavilla piteni, eli edellä mainittu epäluotettavuus korostuu, kun odotusajaksi tulee pysäkillä vähintään 20 minuuttia entisten 13-16 minuutin sijaan, jos yksi vuoro jää ajamatta

-          moni liityntälinja (etenkin Nöykkiö-Latokaski -alueelta ja Finnoontien varresta) kulkee niin mutkitellen, että matka Matinkylään kestää puolikin tuntia, mikä on aika hyvä saavutus alle 10 km matkalta

-          liityntäbussit ovat olleet niin täynnä (osittain ehkä ajamatta jääneiden vuorojen takia, kokemus bussista 143), että pahimmillaan matkustajia on jäänyt pysäkeille tai Matinkylästä lähdettäessä terminaaliin

-          edelliseen liittyen: on kai selvää, etteivät liityntäbussien puolen tunnin vuorovälit voi viikonloppuiltaisin toimia, kun metro syöttää jatkuvasti lisää matkustajia Matinkylään. Ainakin sunnuntaina 7.1. terminaali oli noin puoli kahdeksalta illalla tupaten täynnä odottajia ja ainakaan 147 ei voinut ottaa kaikkia halukkaita kyytiin, koska kapasiteetti oli täynnä. Sama jollain kauemmalla laiturilla, mutta en päässyt tarkistamaan mikä bussi oli kyseessä, koska omani tuli juuri silloin.

5.       Yöbussit

 -          viimeinen metro Kampista lähtee klo 23.17. Ensimmäinen yöbussi 147N (ja muut samoihin aikoihin) lähtee klo 00.02. Väliin jää 45 minuutin tauko liikennöinnissä eivätkä ensimmäisinä viikonloppuina kaikki halukkaat ole mahtuneet edes tuon ensimmäisen bussin kyytiin. Palvelutason heikennyt on huomattava, juuri tuossa ennen puoltayötä liikkuu hurja määrä ihmisiä, jotka ovat tulossa ravintoloista, teatterista, elokuvista jne.

6.       Länsimetron aiheuttaman matkapahoinvointi

-          6-vuotias tyttäreni oksentaa metrossa, jos matka on pidempi kuin Matinkylästä Tapiolaan.  Tällaisia ongelmia ei koskaan ole ollut itämetrossa eikä muualla Euroopan suurkaupungeissa, ei myöskään busseissa.

-          itsekin voin huonosti välillä Matinkylä-Kamppi, mutta en onneksi oksenna, muuten kärsin matkapahoinvoinnista vain satunnaisesti ja tiedän aina syyn

-          moni tuttava on valittanut korvasärkyä Länsimetrossa

-          koska kaikki eivät voi Länsimetroa näistä syistä käyttää, on kestämätöntä, ettei yhtään suoraa bussilinjaa ole säilytetty. On kohtuutonta, että joutuu vaihtamaan kulkuneuvoa vähintään kahdesti ja käyttämään vaihtoaikataulujen takia matkaan lähes 1,5 tuntia tai enemmänkin, jos pitää esim. päästä Soukasta 20 km:n matka Helsingin keskustaan eikä voi kulkea metrolla em. syistä. Ainoa yhden vaihdon yhteys on 542 + juna, mikä on erittäin hidasta matkantekoa. 

Palautetta on varmasti tullut suunnaton määrä. Toivon, että palaute myös huomioidaan ja korjausliikkeitä tehdään. Liian moni on jo nyt siirtynyt yksityisautoilijaksi. Kerran menetettyjä joukkoliikenteen käyttäjiä on vaikea houkutella myöhemmin takaisin. Toistaiseksi palautevyöryn kommentointi on mediassa ollut ylimielistä ja vähättelevää (vrt. ylhäällä HSL:n Anttilan kommentit ruuhkasta). Myös HSL:n palautepalvelu toimii automaattivastauksilla siten, että varsinaisiin kysymyksiin ei vastata, vaan copypastetaan valmiita vastauksia vähän sinne päin. Näin ei vahvisteta luottamusta julkiseen liikenteeseen eikä kannusteta ihmisiä osallistumaan yhteisten asioiden kehittämiseen. 

Länsimetrossa on paljon hyvää, mutta kaiken Etelä- ja Länsi-Espoon joukkoliikenteen ohjaaminen metroon on paitsi lyhytnäköistä myös turhaa. Muitakin tapoja päästä pisteestä A pisteeseen B tarvitaan. Pidentyneet kokonaismatka-ajat ja monien vaihtojen myötä lisääntyneet liikkumisen epävarmuustekijät tulevat pidemmällä aikavälillä varmasti vaikuttamaan laajemminkin kuin yksittäisten ihmisten ärtymyksenä, ainakaan talous ei kohene uupuneiden ja työmatkojen takia loppuunpalaneiden tai irtisanoutuneiden kuntalaisten vaikutuksesta."

Nostalgiaa pahimmillaan - muistoja bussilinjasta

Tämän kirjoitin 2.1.2018. Ilmeisesti unohdin painaa "julkaise" -nappia. En muuta sisältöä siksi, vaikka uudistus ei nyt enää olekaan huomista, vaan jo reilusti eilistä. Myönnän olevani toivoton nostalgikko ja iso osa pysyvyyttä elämässäni katosi, kun tietyistä bussilinjoista luovuttiin.

Varhaisin bussimuistoni on Espoon auton vihreistä busseista. 105 pehmeine punaisine penkkeineen kulki tuolloin Oravannahkatorilta, kotipysäkiltämme, Helsingin linja-autoasemalle. Viisivuotiaana elämäni mullistui, kun muutimme pois Tapiolasta. "Kaupungin bussi" olikin 149 tai 147, myöhemmin ihanan nopea 150. Mutta tärkein, se joka vei uudesta kodista taas käymään Tapiolassa, isovanhempien luo ja balettitunneille, oli linja 12. Tuolloin yleensä siniharmaa Tyllilän linjan bussi. "Kaupunkiin" ajoivat keltaruskeat Auto Arvelat. Kaikenlaiset asiat elämässä muuttuivat, uudesta kodista tuli vanha koti, 12 ja12K olivatkin ensin 12K ja12S, sittemmin 12 ja 14, mutta reitti oli ja pysyi. Maailmallakin ollessani, kotona käydessäni, hyppäsin bussiin numero 12 ja köröttelin tervehtimään isovanhempiani. Jos jokin oli elämässä pysyvää, oli se tuo Tapiolasta Kivenlahteen / Soukkaan ja taas takaisin Tapiolaan kulkeva rengaslinja. 

Asun taas Soukassa, isovanhemmat yhä Tapiolassa. Mutta huomisesta alkaen en enää pääse heidän luokseen näppärästi kulkuvälineitä vaihtamatta. Länsiväylän linjoja jään kaipaamaan niiden nopeuden ja kätevyyden takia. Mutta noita rengaslinjoja, joita olen vuosikymmenten aikana kironnut lukemattomia kertoja lukuisten liikennevalojen ja pysäkkien aiheuttamien viivästysten takia, niitä jään kaipaamaan, koska niihin on aina liittynyt tuttuuden, turvallisuuden ja jälleennäkemisen tunne. Jopa silloin, kun oikeastaan pitkään kammosin bussimatkustusta, koska siskon jalka oli jäänyt keskiovien väliin puristuksiin.

Kyllä, olen sentimentaalinen ja vähän tyhmäkin. Minulla on myös järkisyitä olla pitämättä uudistuksesta. Mutta joskus tunne jyrää järjen ja sitä jää kaipaamaan jotakin, joka ei välttämättä ole edes kaipauksen arvoinen. Vain siksi, että se on edustanut pysyvyyttä ja ollut kestävä linkki sen oikeasti varhaisen ja kaiken sen jälkeen tulleen välillä.