Jäykkyys rakenteissa ja toimintatavoissa, toimintatapojen hankaluus ja kalleus, muutostoiveet, tehottomuus ja tehokkuusvaatimukset. Kaikki edellä luetellut ovat määreitä, joita varsinkin julkisen puolen palveluihin, sosiaali- ja terveyspalvelut edellä, on vuosien ajan liitetty. "On niin vaikea muuttaa mitään", kuulee usein sanottavan. Kuitenkin joskus jossain tartutaan toimeen ja huomataan, että pienillä muutoksilla, siellä ruohonjuuritasolla tapahtuvilla, voi olla suuri vaikutus. Tämä vaikutus näkyy ja tuntuu parannuksena ennen kaikkea asiakkaalla, sillä jota varten palvelut ovat olemassa.
Ensin kuulutiin ilahduttavasti Espoosta, kuinka lastensuojelun työntekijoiden malli Team Ahma palkittiin kansallisella sosiaalialan Hyvä käytäntö -palkinnolla. Malli ei vaadi lisää rahaa eikä raskasta organisaatiomuutosta. Sen sijaan se on jo vuoden toimittuaan osoittanut, että sen avulla säästetään sekä rahaa että ennen kaikkea aikaa ja inhimillistä kärsimystä. Team Ahmassa perinteisen yhden päivystäjän mallin sijaan päivystysvuorossa toimii ryhmä, joka voi reagoida välittömästi kiireellisiin lastensuojeluilmoituksiin ja lähteä paikan päälle tarkistamaan tilannetta. Tiimi myös jakaa päivystysasiakkaat keskenään, jos jatkoasiakkuutta tarvitaan, eli iso määrä raportointia jää välistä, kun sosiaalityöntekijä on alusta alkaen mukana perheen tapaamisissa. Hyvää on myös ammattilaisten yhteistyö, koska asioiden pähkäileminen yhdessä tuottaa usein paremman lopputuloksen kuin yksin pohtiminen. Tämän tiimityön tuloksena lastensuojeluilmoitusten käsittelyajat ovat lyhentyneet reilusti ja kiittävää palautetta on tullut sekä ilmoitusten tekijöiltä että lastensuojelun asiakkailta. Ilahduttavaa onkin, että kaupunki aikoo ottaa mallin käyttöön kaikilla alueilla lastensuojelussa ja myöhemmin ehkä muussakin sosiaalityössä.
Vain hiukan myöhemmin uutisoitiin Vuosaaren kotihoidon uudesta toimintamallista. Tämäkin on lähtöisin ruohonjuuritasolta heiltä, jotka käytännön kotihoitotyötä tekevät. Yhteistyössä keskustelemalla työvuoroja muutettiin ja työtä järjesteltiin uudella tavalla ja näin saatiin malli, jossa asiakkaille jää enemmän aikaa ja työhyvinvointi parani. Henkilökunta alkoi tehdä pidempiä vuoroja, mutta sai vastaavasti pidemmät ennakoitavissa olevat vapaat. Ruuhka-ajoilta poistettiin kaikki työt, jokta eivät olleet välttämättömiä hoitaa juuri sillä hetkellä. Kokonaan entisellä henkilöstöresurssilla tähän ei päästy, mutta muutaman lisähenkilön voimin malli saatiin toiminmaan ja sijaistarpeet vähenivät huomattavasti. Tätäkin mallia aletaan kokeilla muillakin alueilla.
Tällaisia henkilöstöstä lähtöisin olevia ratkaisuja tarvitaan lisää! Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi organisaatiomuutokset tehdään aina ylhäältä käsin ja usein ulkopuolisia konsultteja käyttäen. Kun se paras asiantuntemus työhön löytyy sieltä kentältä. Usein ne, jotka työtä käytännössä tekevät, osaavat parhaiten nimetä heikot kohdat ja tuoda toimivimmat ideat pohdintaan. Kunhan ei rajoiteta ideointia liikaa, vaan uskalletaan kuunnella myös niitä hullulta kuulostavia ajatuksia. Kuten sitä, että yhden päivystäjän sijaan lastensuojelussa päivystääkin neljä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti